Arkisto‎ > ‎

2000

ZOO MC:n toimintaa ja tapahtumia 2000

  • Kauden -2000 tapahtumat
  • MP-2000 moottoripyöränäyttely, ZOO MC:n osasto (4.-6.2.2000)
  • Vuosikokous (26.2.2000)
  • Minä+Moto=1 (13.-14.5.2000)
  • Minä+Virago=1 (27.-28.5.2000)
  • Synttäriajelu 19.7.2000
  • Pokeriajo 26.-27.8.2000
  • Pikkujoulut 19.12.2000


MP-2000 moottoripyöränäyttely (ZOO MC:n osasto), Messukeskus



Pokeriajo 26.-27.8.2000

Pokeri-ajo aamu valkeni upeana! Ilma oli kuin morsian, kuulas ja kirpeä syyspäivä ja edessä mittaamattomat kilometrit tuntemattomille teille. Suuntasimme pyörämme kohti Kotkaa ja onnistuimme valitsemaan sen asfalttireitin. Osa oli tullut off road-pätkää ja Ruotsinkylän Gulffilla vertailimme sitten kokemuksia. Gulf oli oikeastaan kulttuurihistoriallinen muistomerkki, kuten myös muutkin reittimme varrella olleet pysähdyspaikat. Sitä emme vaan vielä tässä vaiheessa osanneet aavistaa....

Gulfilta jäi erityisesti mieleen historiallisesti arvokas muisto Suomen teollistumisen aikakaudelta: Naisten wc:n oli sijoitettu Nokia Oyj:n valmistama metallinen vessapaperiteline. On vaikea arvioida tämän käyttöesineen tuotantoajankohtaa, mutta asiantuntijaryhmämme vakuuttui sen sijoittuvan ennen Mikro-Mikko-aikakautta. Todellinen high-tech-löytö! Baarin miljöö noin yleensäkin oli mieleen painuva. Henkilökunta oli ystävällistä ja yrityksen imagon mukaista.

Ruotsinkylään ihastunut tiimimme suunnittelikin illalla mökissään uutta retkeä tänne huoltamobaariin, mutta kulkuvälineeksi valitsisimme joko bussin tai taksin. Ruotsinkylästä suuntasimme kohti Uttia, toista rastia. Ajelimme Anjalankoskelle päin eli kohti Kalmanlaaksoa ohittaen matkallla mm. Myllykosken ja Kouvolan, usein Suomen turhimmaksi todetun kaupungin. Utti on, paitsi Kouvolasta itään sijaitseva paikkakunta, myös Suomen armeijan helikopteri- ja laskuvarjojääkärikoulutuspaikka. Rastimme oli sijoitettu lasiseen vitriiniin laitetetun Messerschmitt Bf 109-hävittäjän viereen. Tämä saksalaisvalmisteinen hävittäjäkone palveli jatkosodassa 1941-1944 merkittävä osana Suomen ilmavoimien kalustoa ja edesauttoi sotaponnisteluissa Jatkosodan loppuvaiheissa.Tällä rastilla nautimme pienen välipalan Heseburgerin muodossa, aurinko paistoi ja tankkasimme pyörät.

Kolmas rasti suuntautuikin sitten pohjoisemmaksi. Koska aikaa edellisellä rastilla oli vierähtänyt, jouduimme valitsemaan suorimman reitin eikä niitä ah, niin mutkaisia teitä, joita Suomenmaa on onneksi pullollaan. Saavuimme Ristiinaan, josta nappasimme hyvät kortit jatkaen saman tien matkaa.

Seuraava rasti sijaitsisi syvemmällä Itä-Suomen sydämessä, joten aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Usko meinasi jo loppua Sairalanmäen sotilashautausmaata etsiessä ja jouduimmekin soittamaan Rainelle, ettei hän vain katoaisi hautuumaalta. Raine lupasi odotella tyynen rauhallisena ja levollisena.Tämän jälkeen edessämme aukenikin ehkä reitin kauneimmat pätkät suunnalla Puumala - Anttola. Kalma oli korjannut sotilaamme niin vaikeakulkuisen tien päähän, että me neidot suosiolla taapersimme tien päähän ilman pyöriä. Tästä saimme tietysti paheksuvia kommentteja!

Viimeinen kortti nostettiin historiallisessa Parkumäessä, josta vasta selvisi majapaikkamme sijainti. Reipas rastipäällikkö Teppo oli jaksanut odotella kärsivällisesti mattimyöhäisiä eikä edellisillan bomberbileisiin osallistuminenkaan näkynyt väsymyksenä kasvoilla, vaan Teppo hoiti velvollisuutensa kunniakkaasti ja iloisesti. Maalimme sijaitsi Rantasalmella pimeässä pakanallisessa Savossa, josta jo äitini lapsena minua varoitti. Pelonsekaisin tuntein suuntasimme pyörämme kohti tätä paikkaa ja starttasimme. Kortit olivat tiimillämme surkeat, mutta intoa puhkuen karautimme Rantasalmelle kauppaan juomaostoksille.

Majapaikkamme olisi pomppuisen hiekkatien varrella, joten täytyihän reppuun pakata "porkkanoita" palkinnoksi! Ystävälliset savolaismiehet tiedustelivat kaljakaupan edessä matkamme määränpäätä ja varoittivatkin tien kunnosta. Teppo oli ansiokkaasti varannut meille mökit Lomakylä Järvisydämestä ja mökkien varustuksiin kuului mm. suihkut ja sisä wc:t sekä tietty tv ja jääkaappi. Iltaruokailu alkoi klo 18 maissa, mihin kasvoistaan ahavoittuneet motoristit suuntasivat nälkäisin mielin. Talon ruokapuoli oli antoisa ja erityisesti täytyy mainita isännän kuhafileet marinadissa, jotka tekivät kauppansa illalla ja erityisesti aamiaisella.

Vatsat täynnä peikkokansa suuntasi kohti saunoja missä se pääsi kertomaan kesän ajokokemuksistaan ja yli miljoonaan yltävistä huippunopeuksistaan. Loppuilta oli sitten varattu eriasteiselle juopottelulle ja seurustelulle ja soittipa paikassa yhden miehen orkesteri Severi, joka kantavalla falsettiäänellä ilahdutti sankoin joukoin paikalle kokoontunutta kuulija- /tanssijakuntaa. Severin musiikissa jännittävintä oli se, että ensimmäiseen minuuttiin ei voinut olla aivan varma mistä kappaleesta oli kyse. Tästä kehitimmekin pöytäseurueemme kanssa eräänlaisen vedonlyönnin ja veikkauksen.Severin saamat aplodit ylittivät kuitenkin varmasti koko kesän saldon. Erityisen kunniamaininnan illasta saa Ykä, joka uskollisesti tanssitti kaikki Zoon naiset. Taisi siinä mennä joku paikallinen maalaisemäntäkin sivussa.

Savon yö oli pimeä ja tähtitaivaan valaistessa siirryimme asteittain makuupuulle. Reissu oli todella onnistunut ja lämpimät kiitokset kuuluvat järjestelyporukalle!

Tunnelmiaan välittivät Christina & Antti Palmu sekä Sanna Härkönen.

Satufantasia = pikkujoulut 9.12.2000

Kuvasatoa juhlista, joissa paras puku palkittiin. Voittajiksi selviytyi verenhimoinen Dracula-pariskunta. Palkinnoissakaan ei säästelty...
Kiitos kaikille juhlijoille ja erityisesti niille jotka hiffasivat idean ja pukeutuivat mielikuvitusta säästämättä.
Ruokaa riitti ja se oli maittavaa, tiedätte kyllä mitkä virtasivat kurkuista alas ja musiikki puolen hoiti loistavasti Little Willy &Bluesbusters, featuring Sonny Boy and Professor Shorthair.



VOITTAJAT!!!!

Taion sinut tuopiksi.      
                                             
No höh...


Keskittymistä vaativaa



Apa kadoksissa?

Maittavaa!

Voitinpas jotain...