Arkisto‎ > ‎

1998

ZOO MC:n toimintaa ja tapahtumia 1998

  • MP-98 moottoripyöränäyttely (ZOO MC:n osasto
  • Minä+Moto=1 (22.-24.5.1998)
  • Minä+Virago=1 (29.-31.5.1998)
  • 10-vuotis juhla-ajelu (19.7.1998)
  • 6. Pokeriajo (22.-23.8.1998)
  • Pikkujoulut (5.12.1998)

MP-98 moottoripyöränäyttely (ZOO MC:n osasto), Messukeskus






Minä+Moto=1 (22.-24.5.1998), Nummelan lentokenttä

Kuluvan vuoden Minä+Moto=1 tapahtuma (järjestyksessä 11.) keräsi jälleen kiitettävän monta eli lähes kuusikymmentä innokasta osanottajaa. Osallistujien joukko oli kenties vielä kirjavampi kuin parkkipaikalle koottujen pyörien valikoima (isohkoja matka/sporttipyöriä sekä enduroita, joukossa jokunen kevari, tuutti, kustomi sekä yksi HD). Useimmat olivat matkassa yksinään, mutta kyytiläisiäkin havaittiin. Naisia oli mukana neljännes koko joukosta.

Allekirjoittaneena osallistuin tapahtumaan toista kertaa. Saavuin itse paikalle vasta lauantai-aamuna, mutta saamani tiedon mukaan suurin osa oli saapunut paikalle jo perjantai-iltana. Tosin perjantai-illan ohjelma (luento) oli teknisten vaikeuksien takia muuttunut "vapaamuotoiseksi yhdessäoloksi". Lauantain sää oli kuiva ja aurinkoinen, mutta ei kuitenkaan liian kuuma pyörän kanssa "äheltämiseen".

Majoittumisen ja maistuvan aamiaisen jälkeen alkoikin heti järjestäytyminen ohjelman mukaiseen koulutukseen. Suurimman osan aikaa koulutettavien joukko oli jaettuna kahtia, jolloin toiset seurasivat luento-opetusta sisätiloissa toisten osallistuessa ajoharjoitteluun (kiito)radalla. Aamupäivän ohjelmassa radalla oli maastoajokierroksen jälkeen suoraa hidasajoa, hidasta pujottelua keilaradalla sekä hidasta ajoa ympyrässä. Mallisuoritusten jälkeen ajoharjoitteet tehtiin usealla suorituspaikalla, noin 5-8 hengen ryhmissä, joilla jokaisella oli oma kouluttajansa. Kuten arvata saattaa, täydet ajovarusteet päällä olemattomassa vauhdissa tulee helposti kuuma. Ja kun vielä sopivasti vähän jännittää, niin hartialihakset ja käsivarret alkoivat myös sopivasti jumittamaan! Joillakin jatkuva hitaan ajon edellyttämä kytkimen luistattaminen kävi ranteenkin päälle.



Vankan lounaan jälkeisessä teoriaosuudessa keskusteltiin turvallisesta ajamisesta ja riskien tunnistamisesta. Ryhmätöiden pohjustukseksi tutkittiin tilastoja onnettomuuksiin johtaneista syistä, joiden perusteella pyrittiin löytämään parhaat edellytykset selviytyä moottoripyörällä liikenteessä. Lyhyen tauon jälkeen molemmat ryhmät siirtyivät yhdessä radalle jarrutusharjoituksiin. Itse olin ajoittanut takarenkaan uusimisen heti Nummelan jälkeiselle viikolle, mutta joku saattoi säälitellä takarengastaan sen piirtäessä mustaa viivaa kentän pintaan kerta toisensa jälkeen (ABS-kuljettajille oli oma ryhmänsä). Mallisuorituksessa demonstroitiin myös ns. reaktioajan vaikutusta jarrutuksen alkamiseen.


"Mutkat suoriksi"-luennolla kerrattiin ensin turvallisen jarruttamisen edellytyksiä jonka jälkeen analysoitiin oikeaa kaarreajon tekniikkaa ja ajolinjan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Jälkeenpäin palautui mieleeni viime vuodesta jokin muistisääntö kaarteeseen ajosta, mutta en muista sitä enää varmaksi. Jotenkin näin se kuitenkin meni: "Slow-Look-Lean-Roll", eli hiljennä ennen kaarretta, katso tarpeeksi kauas, kallista ja sitten taas hanaa.. Tälläisissä tapahtumissa aika lentää yleensä kuin siivillä, sillä seuraavaksi olikin jo päivällisen aika. Sanoiko joku, että menu oli kuin joulupöydästä?

Päivällisen jälkeen koulutus jatkui radalla, jossa juuri opittuja asioita kaarreajosta yritettiin soveltaa käytäntöön, kukin kykyjensä ja uskalluksensa mukaan. Samaan aikaan toinen ryhmä kokeili tämän vuoden uutuusharjoitusta eli kaarreajoa maantiellä. Oma innostumiseni kaarreajosta sai kuitenkin aikaan sen, etten koskaan ehtinyt vuorollani osallitumaan tähän uuteen harjoitteeseen, harmi! Tästä saammekin aasinsillan pieneen kritiikkiin, joka koskee ohjattuja siirtymisiä radalle ja takaisin. Mielestäni nämä siirrot sujuivat viime vuonna joutuisammin ja täsmällisemmin kuin tänä vuonna. Illan päätteeksi saunottiin ja useimmat taisivat syödä "paikan erikoisen" eli herkkuohukaiset sekä tietysti muutamat kyytipojat. Todettakoon kuitenkin, että yhteentoista mennessä uneliaiden oppilaiden yöpuulle kulkenut virta oli tyhjentänyt ravintolasalin aika tarkasti.

Sateisena valjennut sunnuntai saattoi masentaa monet. Ainakin minut valtasi hienoinen jännitys tulevien märällä radalla tehtävien kaarreajo-ja jarrutusharjoitusten suhteen. Heti aamiaisen jälkeen sade kuitenkin lakkasi, edes pientä lohtua siis. Ja olihan sade huuhdellut eilen joka paikkaa peittäneen tahmean siitepölyn pois. Aamun luento-osuudessa keskusteltiin etenkin pelivarasta ja niistä tavoista, joilla moottoripyöräilijä voi saada itselleen lisää/riittävästi pelivaraa liikenteessä. Muistankohan vielä ?...tilannenopeus, etäisyys muihin ajoneuvoihin, liikkuva katse.. Oppia tietenkin tehostettin sopivilla videonpätkillä. Ja sitten taas radalle!

Totuus sateesta oli ainakin minulle hieman yllätys. Rata ei sittenkään ollut aivan niin liukas kuin olin odottanut. Erityisesti jarrutusharjoitukset märällä pinnalla tuntuivat hyödyllisiltä, sillä pyörän käytös ja muutokset siinä olivat helpommin havaittavissa ja rajakohdan löytäminen esim. etupyörän lukkiumiseen oli siksi helpompaa. Pikkuhiljaa rata alkoi jo kuivua. Viimeisinä harjoitusvuorossa oli vastaohjaus, jota sovellettiin sekä nopeaan pujotteluun keilaradalla että esteen väistöön kahdella eri tavalla. Etujarru olisi hyvä unohtaa kokonaan näissä väistöissä...

Lopuksi luokassa pidettiin yhteenveto tilaisuudesta sekä jaettiin kurssitodistukset. Ihan viimeiseksi oli tarjolla päätöskahvit sekä halukkaille BMW-moottoripyörien koeajotilaisuus. Useimmat taisivat kuitenkin kiirehtiä kotimatkalle ja formulakisoja seuraamaan. Mielestäni tapahtuma oli mielenkiintoinen ja haastava sekä vastasi ainakin itseni sille asettamia vaatimuksia. Ainoastaan ohjelmasta (ja sen muutoksista) tiedottaminen päivän kuluessa sekä siirtymiset paikasta toiseen kaipaisivat pientä jämäköittämistä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi!

-Janne Rautalin

SYNTTÄRIAJELU eli 10-vuotis juhla-ajelu (19.7.1998)

 
 




 

 


 
 

6. Pokeriajo (22.-23.8.1998)

"Ässät hihaan ja hanaa!" kehotettiin jo kutsussakin ja näinhän sitä tälläkin kertaa tehtiin. Tai ainakin tuo hanapuoli taisi pitää aika hyvin paikkansa. Pokeriajo ei välttämättä kuulu kesän suurimpiin yleisötapahtumiin, mutta taatusti hauskimpiin ja tasokkaimpiin. Jutun juonihan on sama kuin aikaisemminkin, eli edellisellä rastilla saadaan tietää seuraavan sijainti. Joka rastilla vedetään pakasta kortti. Kun ollaan päästy perille, katsotaan kenellä on pokerisääntöjen mukaan paras käsi. Parhaalla kädellä voittaa luonnollisesti palkinnon.

Ajoittain sateinen päivä aloitettiin tällä kertaa Hiidenvedeltä, Hiidenpirtiltä. Muiden rastien ja muutamien Jyväskylän suurajoetappien kautta päädyttiin Längelmävedelle pieneen lomakylään. Käytössämme oli jos jonkinlaista aittaa, mökkiä ja tupaa. Saunoja löytyi sieltä täältä ja rantakin yhden pihapiiristä. Maittavan kotiruokapäivällisen jälkeen vietimme ajopäivän päätteeksi yhden hauskimmista illoista. Kelistä huolimatta ulkoilma maistui parhaalta ja nuotiostakin löytyi puita. Tuomaristo julisti innoissaan voittajankin pariin kertaan. Lopulta se ainoa oikea voittaja löytyi Maukasta. Myös huonoin käsi muistettiin tällä kertaa. Miten ollakaan sen voitti kaikkien arpajaisten kruunaamaton kuningas Matti.

Tässä vielä muutama kuva illanvietostamme. Sanat eivät riitä kertomaan kaikkea tapahtunutta (eikä tässä viitsi kertoa kuka kuorsasi niin, etteivät muut saaneet nukuttua, kenen olut vuoti kassiin kaikkien puhtaiden vaatteiden väliin, kuka saunoi perusteellisimmin, kenen kännykkä oli ihan uusi ja sillä piti sitten .... niin ja kuka raasu jäi jo ekalle rastille huono-onnisena pyöränsä suhteen, niinkin voi käydä!).







Pikkujoulut (5.12.1998)

Pikkujouluja vietettiin tällä kertaa yksityistiloissa Nuorten liikennetoimintakeskuksessa. Itsenäisyyspäivän aattona yhteistyössä Helsinki Racing Clubin ja Ducati-kerhon kanssa järjestetyt juhlat sujuivat varsin jouheasti.

Iltaan mahtui muistamaton määrä kilpailuja, nopeimman joulukuusen arvontaa (kuvien motot naamioituina) sekä HelRC:n palkintojen ja kunniamainintojen jakoa. Perinteinen jouluinen noutopöytä oli mitä maukkain ja kuvan joulupukkikin jakoi kaikille pienet joululahjat.

Vilkaise myös näiden omien sivujemme kuvien lisäksi Reiskan linkki. Jotkut kuvista taitaa olla edelleen ns. päälaellaan mutta sehän kuuluu vain pikkujoulumeininkiin. Tällä kertaa taisi joku jopa kallistaa päänsä ihan oikeasti laelleen ja huhujen mukaan herätä vasta aamulla yksinään jossain juhlatilamme kaapeista... huhua vai totta?
Jääköön arvoitukseksi.

Järjestäjille tuhannet jouluisat kiitokset!!!