Kuluvan vuoden Minä+Moto=1 tapahtuma (järjestyksessä 11.) keräsi
jälleen kiitettävän monta eli lähes kuusikymmentä innokasta osanottajaa.
Osallistujien joukko oli kenties vielä kirjavampi kuin parkkipaikalle
koottujen pyörien valikoima (isohkoja matka/sporttipyöriä sekä
enduroita, joukossa jokunen kevari, tuutti, kustomi sekä yksi HD).
Useimmat olivat matkassa yksinään, mutta kyytiläisiäkin havaittiin.
Naisia oli mukana neljännes koko joukosta.
Allekirjoittaneena osallistuin tapahtumaan toista kertaa. Saavuin itse
paikalle vasta lauantai-aamuna, mutta saamani tiedon mukaan suurin osa
oli saapunut paikalle jo perjantai-iltana. Tosin perjantai-illan ohjelma
(luento) oli teknisten vaikeuksien takia muuttunut "vapaamuotoiseksi
yhdessäoloksi". Lauantain sää oli kuiva ja aurinkoinen, mutta ei
kuitenkaan liian kuuma pyörän kanssa "äheltämiseen".
Majoittumisen ja maistuvan aamiaisen jälkeen alkoikin heti
järjestäytyminen ohjelman mukaiseen koulutukseen. Suurimman osan aikaa
koulutettavien joukko oli jaettuna kahtia, jolloin toiset seurasivat
luento-opetusta sisätiloissa toisten osallistuessa ajoharjoitteluun
(kiito)radalla. Aamupäivän ohjelmassa radalla oli maastoajokierroksen
jälkeen suoraa hidasajoa, hidasta pujottelua keilaradalla sekä hidasta
ajoa ympyrässä. Mallisuoritusten jälkeen ajoharjoitteet tehtiin usealla
suorituspaikalla, noin 5-8 hengen ryhmissä, joilla jokaisella oli oma
kouluttajansa. Kuten arvata saattaa, täydet ajovarusteet päällä
olemattomassa vauhdissa tulee helposti kuuma. Ja kun vielä sopivasti
vähän jännittää, niin hartialihakset ja käsivarret alkoivat myös
sopivasti jumittamaan! Joillakin jatkuva hitaan ajon edellyttämä
kytkimen luistattaminen kävi ranteenkin päälle.
Vankan lounaan jälkeisessä teoriaosuudessa keskusteltiin turvallisesta
ajamisesta ja riskien tunnistamisesta. Ryhmätöiden pohjustukseksi
tutkittiin tilastoja onnettomuuksiin johtaneista syistä, joiden
perusteella pyrittiin löytämään parhaat edellytykset selviytyä
moottoripyörällä liikenteessä. Lyhyen tauon jälkeen molemmat ryhmät
siirtyivät yhdessä radalle jarrutusharjoituksiin. Itse olin ajoittanut
takarenkaan uusimisen heti Nummelan jälkeiselle viikolle, mutta joku
saattoi säälitellä takarengastaan sen piirtäessä mustaa viivaa kentän
pintaan kerta toisensa jälkeen (ABS-kuljettajille oli oma ryhmänsä).
Mallisuorituksessa demonstroitiin myös ns. reaktioajan vaikutusta
jarrutuksen alkamiseen.
"Mutkat suoriksi"-luennolla kerrattiin ensin turvallisen jarruttamisen
edellytyksiä jonka jälkeen analysoitiin oikeaa kaarreajon tekniikkaa ja
ajolinjan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Jälkeenpäin palautui mieleeni
viime vuodesta jokin muistisääntö kaarteeseen ajosta, mutta en muista
sitä enää varmaksi. Jotenkin näin se kuitenkin meni:
"Slow-Look-Lean-Roll", eli hiljennä ennen kaarretta, katso tarpeeksi
kauas, kallista ja sitten taas hanaa.. Tälläisissä tapahtumissa aika
lentää yleensä kuin siivillä, sillä seuraavaksi olikin jo päivällisen
aika. Sanoiko joku, että menu oli kuin joulupöydästä?
Päivällisen jälkeen koulutus jatkui radalla, jossa juuri opittuja
asioita kaarreajosta yritettiin soveltaa käytäntöön, kukin kykyjensä ja
uskalluksensa mukaan. Samaan aikaan toinen ryhmä kokeili tämän vuoden
uutuusharjoitusta eli kaarreajoa maantiellä. Oma innostumiseni
kaarreajosta sai kuitenkin aikaan sen, etten koskaan ehtinyt vuorollani
osallitumaan tähän uuteen harjoitteeseen, harmi! Tästä saammekin
aasinsillan pieneen kritiikkiin, joka koskee ohjattuja siirtymisiä
radalle ja takaisin. Mielestäni nämä siirrot sujuivat viime vuonna
joutuisammin ja täsmällisemmin kuin tänä vuonna. Illan päätteeksi
saunottiin ja useimmat taisivat syödä "paikan erikoisen" eli
herkkuohukaiset sekä tietysti muutamat kyytipojat. Todettakoon
kuitenkin, että yhteentoista mennessä uneliaiden oppilaiden yöpuulle
kulkenut virta oli tyhjentänyt ravintolasalin aika tarkasti.
Sateisena valjennut sunnuntai saattoi masentaa monet. Ainakin minut
valtasi hienoinen jännitys tulevien märällä radalla tehtävien
kaarreajo-ja jarrutusharjoitusten suhteen. Heti aamiaisen jälkeen sade
kuitenkin lakkasi, edes pientä lohtua siis. Ja olihan sade huuhdellut
eilen joka paikkaa peittäneen tahmean siitepölyn pois. Aamun
luento-osuudessa keskusteltiin etenkin pelivarasta ja niistä tavoista,
joilla moottoripyöräilijä voi saada itselleen lisää/riittävästi
pelivaraa liikenteessä. Muistankohan vielä ?...tilannenopeus, etäisyys
muihin ajoneuvoihin, liikkuva katse.. Oppia tietenkin tehostettin
sopivilla videonpätkillä. Ja sitten taas radalle!
Totuus sateesta oli ainakin minulle hieman yllätys. Rata ei sittenkään
ollut aivan niin liukas kuin olin odottanut. Erityisesti
jarrutusharjoitukset märällä pinnalla tuntuivat hyödyllisiltä, sillä
pyörän käytös ja muutokset siinä olivat helpommin havaittavissa ja
rajakohdan löytäminen esim. etupyörän lukkiumiseen oli siksi helpompaa.
Pikkuhiljaa rata alkoi jo kuivua. Viimeisinä harjoitusvuorossa oli
vastaohjaus, jota sovellettiin sekä nopeaan pujotteluun keilaradalla
että esteen väistöön kahdella eri tavalla. Etujarru olisi hyvä unohtaa
kokonaan näissä väistöissä...
Lopuksi luokassa pidettiin yhteenveto tilaisuudesta sekä jaettiin
kurssitodistukset. Ihan viimeiseksi oli tarjolla päätöskahvit sekä
halukkaille BMW-moottoripyörien koeajotilaisuus. Useimmat taisivat
kuitenkin kiirehtiä kotimatkalle ja formulakisoja seuraamaan. Mielestäni
tapahtuma oli mielenkiintoinen ja haastava sekä vastasi ainakin itseni
sille asettamia vaatimuksia. Ainoastaan ohjelmasta (ja sen muutoksista)
tiedottaminen päivän kuluessa sekä siirtymiset paikasta toiseen
kaipaisivat pientä jämäköittämistä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi!
-Janne Rautalin
