Arkisto‎ > ‎

1997

ZOO MC:n toimintaa ja tapahtumia 1997
  • 

Minä+Moto=1 (16.-18.5.1997)
  • 
Minä+Virago=1 (23.-25.5.1997)

  • 9. syntymäpäiväajelu (24.7.1997)
  • 
5. Pokeriajo (23.-24.8.1997)

Minä+Virago=1 (23.5.-25.5.1997)

Yamahan maahantuoja Oy Arwidson Ab ja ZOO MC järjestivät yhdessä ennakoivan ajon kurssin Yamaha Virago-kuskeille Nummelan lentokentällä. Maassamme on lähes tuhat Viragoa rekisterissä ja tämä mallisto kattaa pyörät 125-kuutioisesta 1100-kuutioiseen. Koska tänä päivänä moottoripyöriä ostavista suurin osa on sellaisia, että he ovat ajaneet joskus verrattain kauan sitten tai eivät ole ajaneet lainkaan, on ennakoivan ajon opetteleminen erittäin tärkeää "motoristiuran" tässä vaiheessa. Viragot ovat haluttuja pyöriä juuri tälle kohderyhmälle ja niinpä talven mittaan tulikin ajatus yhdistää maahantuojan ja ZOON voimat tällaisen viikonlopun kurssin pitämiseksi. ZOO on pitänyt Minä+Moto=1 -kurssiaan jo vuodesta 1990 lähtien eli kurssin anti on hioutunut jo selväksi.


Virago-viikonloppuun tuli noin 30 osallistujaa ja mukana oli kaikkia Virago-malleja. Kaukaisin osallistuja tuli Joensuusta ja väkeä oli muutenkin varsin laajalta alueelta eli mm. Raumalta, Kaskisista, Perniöstä ja pääkaupunkiseudulta.

Kurssilaiset jaettiin kahteen ryhmään ja toiset siirtyivät heti ajamaan ja toiset aloittivat teorialla. Aluksi näytettiin erittäin vaikuttava video todelliseen tapahtumaan perustuvasta moottoripyäräonnettomuudesta, jossa motoristi kuoli ja autoilija halvaantui. Moni totesi, että motoristi ei olisi voinut tehdä mitään autoilijan virheen vuoksi, mutta kurssin jälkeen löydettiin monta seikkaa, jotka olisivat voineet pelastaa motoristin hengen. Täytyy oppia lukemaan liikennettä sekä liikenneympäristöä eli ennakoimaan tulevat tilanteet. Kun teoriaa oli opeteltu, niin oppeja toteutettiin ajoradalla.

Ennakoivan ajon kursseilla käydään yleensä samantapaiset asiat läpi eli harjoiteltiin ajoa hitaasti, pujottelua, ympyrän ajoa ja jarrutusta. Monille nämä ovat pelottavia asioita, kun ei oikein tiedetä, miten ne pitää tehdä oikein. Alkuharjoituksissa oli vielä haparointia, mutta sunnuntaina homma alkoi luistaa jo varsin mallikkaasti. Koska ryhmät olivat pieniä, niin jokaisella oli mahdollisuus ajaa paljon ja tilaisuutta käytettiinkin hyödyksi.

Oman lisänsä ohjelmaan toivat Arwidsonin asiantuntijoiden vinkit pyöristä ja niiden huolloista, lisävarusteista ja Pirellin renkaista. Jokaiselta katsottiin mm. ilmanpaineet ja muutamilla ne olivat ilmeisesti talven jäljiltä luvattoman matalat, mutta nyt hommat ovat kunnossa. Kurssilaiset vertailivat pyöriään ja saivat vinkkejä toisiltaan erilaisista varusteista. Kouluttajat ajoivat erilaisilla Yamahan malleilla ja kurssilaisilla oli mahdollisuus koeajaa niitä ja tämä olikin suosittu juttu, koska vieraaseen pyörään pääsi tutustumaan rauhassa muulta liikenteeltä.

Viikonloppuun kuului myös leikkimielinen kilpailu, jossa semifinalistit karsittiin tietokilpailulla; ainoa kaikkiin kysymyksiin oikein vastannut oli Kalle Peltonen, mutta hän tipahti semeissä jatkosta. Loppukilpailuun mentiin erittäin hurjan kisan jälkeen. Siinä piti ajaa lasten mbk-polkupyörällä pujottelurata ja viheltää tutkaan syötyään ensin voileipäkeksin. Kuiva keksi tuotti vaikeuksia ja vihellykset olivatkin kisan vaikein osa. Loppukilpailussa piti koota moottoriikelkan moottorin osista edes moottoripyörän näköinen laite: osina olivat lohkot, kampiakseli, mäntä tappeineen ja sylinteri. Pronssille pääsi Reijo Tapaninen, hopeaa sai Pia Rautakorpi-Hannula ja voiton otti Risto Räsänen. Kisa oli hauska ohjelma illanvietoksi.

Kurssi oli osallistujien mielestä positiivinen juttu ja jo nyt on toivottu jatkoa ensi kevääksi, että ajokausi voidaan aloittaa turvallisesti. Yamahan maahantuoja oli todella tyytyväinen yhteistyöhön ZOON kanssa ja ensi vuonna Virago-viikonloppu saa uusia tuulia.

9. Syntymäpäiväajelu (24.7.1997)

Kerhon - niin moneskohan, arvuuttelin jo kutsussa - yhdeksäs synttäriajelu suuntautui tänä vuonna Lohjalle. Olimmehan saaneet jo vuosikokouksessa Lohjan Moottorikerhon puheenjohtajalta Reijo Saikkoselta kutsun tulla ajelemaan heidän kotinurkilleen. Reijo, myös puuhakkaana zoolaisena tunnettu, järjestikin sitten parissa päivässä meille mieliinpainuvan ohjelman. Kokoonnuimme tuttuun tyyliin Paavo Nurmen patsaalle Stadionin kentälle klo 18.30. Nopean laskutoimituksen mukaan paikalle oli saapunut 17 kerholaista. Ja kun Alpo, Nekku, Guy ja Boa liittyivät joukkoomme hetken päästä, olikin mukavan kokoinen joukko kasassa.


Reijo oli järjestänyt Lohjan porukasta vartioinnin pyöriemme luokse Laurentius-salin pihalle. Näin pystyimme huoletta jättämään ylimääräiset ajovarusteet ja kypärät motojen luokse. Mutta, mutta.. mihin me sitten oikein menimme? Ajettuamme ensin Turun moottoritietä haipakalla, vaihdomme kulkutavan kävelyyn. Kävelimme tutustumaan valtioneuvos Johannes Virolaisen ja Kyllikki Virolaisen lahjatavaranäyttelyyn. Lohjalaisen museon tiloissa oleva näyttely oli mitä mielenkiintoisin. Tavaroita oli jos minkäkin sorttista. Museonjohtajan mukaan näyttelyyn on kerätty noin 3000 esinettä Virolaisten taipaleelta ja vähintään tuplasti saman verran jäi vielä Vironperän kätköihin. Touhukas pariskunta on usein itse paikalla kertomassa tavaroihin liittyviä tarinoita. Me pääsimme näyttelyyn Reijon hyvien tuttavuuksien ansiosta sulkemisajan jälkeen ja vielä museonjohtajan motoristiystävällisyyden vuoksi ilmaiseksi.


Aikamme näyttelyä ihasteltuamme, jatkoimme kävelyretkeämme kohti Villi-Kriikunaa. Se on Lohjan keskustassa sijaitseva villa-tyyppinen kahvila. Isäntäperhe asuu kesät vain yläkerrassa ja talvet koko talossa. Alakerrassa oli ihanan kodikas pieni kahvihuone ja mitä maukkaimmat tarjoiltavat. Saimme valita sen seitsemästä erilaisesta makeasta ja suolaisesta, piirakasta, kakusta ja pullasta. Meidän motoristien kannalta mukavinta oli tietysti varjoisat pihapöydät. Ajovarusteissahan istuu kesäkuumalla mieluummin ulkona. Tässä vaiheessa oli aikaa kierrellä eri pöytäkuntien parissa ja arvuutella kerhon ikää. Hyvin olivat kerholaiset perillä ajanlaskun alusta, vaihtelua tuli vain 8-10 vuoden iästä.

Nyt saatiin myös pariinkymmeneen kypärään mietittäväksi ideoita ensi vuoden kymmenvuotisjuhlan järjestämiseksi. Pj ehti huikkaamaan, että tällöin ei täysi-ikäisillä ole pelkkää kahvia juotavana. Kahvipöytäkeskustelujen aikana kuulimme myös, että Lohjalla sijaitsee myös maailman ensimmäinen antikvaarinen oluthuone, siellä voit kirjojen parissa maistella mitä erilaisimpia olutmerkkejä. Valomerkkejäkin tulee kaksi, kirjoille klo 21 ja oluelle hiukan myöhemmin. Ja se perustuu lakiin, ihan totta.

Paluumatkalle saimme hyviä vinkkejä eri mutkateistä ja muista vähän vaihtelevimmista kuin tuo moottoritie. Pikkuhiljaa jakaannuimme pieniin ryhmiin ja suuntasimme kuka mitäkin kautta kuka minnekin. Kotiinpäin kävi yleisin tie!

Pokeriajo (23.-24.8.1997)

Hauskempaa kuin RAY:n kasinolla - ZOO Mc:n 5. JuhlaPokeriAjo

Kuten tavallista, sää suosi tätäkin ZOOn tapahtumaa. Lukuunottamatta reipasta ukkoskuuroa jonka aikana vettä tuli kuin ämpäristä, aamu valkeni miellyttävänä ja parani jatkuvasti iltaa kohti. Mainittu sadekuuro Hartolan seudulla oli sen verran lyhyt että sen ohimenoa saattoi miellyttävästi odottaa huoltoaseman kahviossa (lukuunottamatta erästä onnetonta rastinpitäjää jonka oli vedettävä vaijeri kireällä ehtiäkseen 200 kilometrin päässä olevalle rastille vaikka vettä tuli niin rankasti että autoilijat alkoivat vetää tiensivuun...)

Aamu alkoi osanottajien kannalta virkistävällä kuntojumpalla, sillä ensimmäinen rasti oli kirjaimellisesti Janakkalan Hakoisten linnavuorella, nousua noin 15 metriä pyörien parkkipaikalta. (Rastinpitäjä Rainea ei kannata syyttää, hän vain noudatti määräyksiä !). Kun kortti oli saatu käteen jatkui matka Lammin ja Asikkalan mutkateitä pitkin kohti Kalkkisten lossirantaa Asikkalasta pohjoiseen jossa Jere jo odotteli korttipakan kanssa. Sitten olikin edessä hieman pitempi siivu, kolmas rasti oli nimittäin Kälän taajaman ostoskeskuksessa. Kyseinen metropolis löytyy käännyttäessä Joutsan ja Kangasniemen väliseltä tieltä Hirvensalmen suuntaan. (Käsi sydämelle: kuinka moni teistä osaa sijoittaa nämä paikkakunnat kartalle ?). Rastilla allekirjoittanut sai odotella suhteellisen rauhassa, sillä Kälän kylässä ei ole kaupan lisäksi kuin yksi talo. Aina välillä metsän siimeksestä saapui joku mopomies karvalakki silmillä ostamaan Aromaa ja Karjala kolmosta mutta muuten sai nauttia maaseudun rauhasta koko rahalla. Ilmeisesti aikataulu oli taas alkanut luistaa, mutta säännöksi on muodostunut että rastilta ei poistuta ennen kuin edellisen rastin pitäjä tulee paikalle ja todetaan että kaikki ovat tulleet, eli vain ensimmäisellä rastilla on ajoissa oleminen todella tärkeää.

Joutsan poliisi toivottaa Palmun Antille hyvää kesää keskusteltuaan ensin nopeusrajoitusten merkityksestä...(3. rasti, Kälä)

Joiltakin osanottajilta tämä oli vain päässyt unohtumaan sillä he saapuivat rastille joko pyykkipoika ajokortin kulmassa tai sitten poliisit perässään ! Joutsan poliisi kun oli päättänyt pitää liikkuvaa ylinopeusvalvontaa juuri samoilla teillä. (Vannon etten antanut heille etukäteen vihjettä.) Toiset taas eivät saapuneet ollenkaan matkan katkettua väliaikaisesti turhan matalaoktaanisen polttoaineen valintaan ja he joutuivat oikaisemaan suoraan ensimmäiseltä viimeiselle rastille. Kun kännykällä oli selvitetty kaikkien kadonneiden lampaiden olinpaikka, oli aika jatkaa neljännelle rastille eli Kissakosken voimalaitokselle (löytyy muutama kilsa Hirvensalmelta etelään). Työn sankari Raine oli myös täällä korttien jakajana, ja vähän aikaa kaunista paikkaa ihmeteltyämme lähdimme jatkamaan matkaa kohti varsinaista määränpäätämme, Lahdelman matkailutilaa Pertunmaalla.

Väsynyt jälkijoukko loppusuoran avautuessa (4. rasti, Kissakoski)

Perillä oli Alpo jo järjestellyt kaiken valmiiksi, ja varaamamme mökit olivat odottamassa. Päivälliseksi nautittiin paikallista perinneruokaa, lihapataa joka nautittiin taikinasta leivotulta lautaselta päre tarjoilualustana. (Pulavuosina ensiksi hävisi päreen päältä liha ja sitten leipä...). Sitten tutustuttiin Lahdelman omaan tilamuseoon ja paikallisen viinitilan pontikkaan kunnes olikin aika lähteä savusaunaan. Löylyt olivat uskomattoman hyvät mutta toisaalta seinistä ihoon tarttuneiden "ralliraitojen" peseminen pois vei aikansa.

Kaveriporukalta riitti ymmärrystä ja kaverillista rohkaisua kaikille niille, joille oli sattunut pienempiä tai isompia kommelluksia matkan aikana.
Tässä pilkataan Mattia. Sami normaalista poiketen kerrankin varjossa (ikkunan vasemmalla puolella)

Kaiken kaikkiaan paikanvalinta osui nappiin, sillä kaikki järjestelyt sujuivat asiallisesti, ruuat olivat hyvät ja majoitus viihtyisä. Kiitokset vain Lahdelman isäntäväelle.
Pääpalkinto eli Mototrip Ky:n lahjoittama 500 mk:n rengaslahjakortti meni Lotta Partaselle joka varmaankin tarvitsee sitä ensi vuonna kunhan saa ajokorttinsa takaisin.

Kirjoitti Teppo

P.S. Järjestäjän huomautus Tämä oli siis 5. ZOO Mc:n pokeriajo, ja kuten aikaisempinakin vuosina olivat tietääkseni kaikki osanottajat tyytyväisiä ja kaikilla oli hauskaa. Valitettavasti tämä saattoi myös olla, jos nyt ei viimeinen niin ainakin toiseksi viimeinen Pokeriajo. Pokeriajo ei nimittäin synny itsekseen, vaan se vaatii paljon panosta rastihenkilöiltä ja ennenkaikkea siltä henkilöltä joka päättää reitin ja määränpään. Näissä järjestelyissä menee useampi viikonloppu ja ajokilometrejä kertyy helposti 1500-2000 kilometriä. Siksi on ikävää, että osanottajamäärä on ollut koko ajan laskeva. Etukäteen oli alustavasti päätetty että jos laskusuunta jatkuu niin 5. kerta on hyvä kohta panna piste koko jutulle.

Hyvässä porukassa oli kuitenkin niin mukavaa että päätettiin yrittää vielä kerran. Siispä merkitkää kalentereihinne 22-23 elokuuta 1998. Silloin järjestetään seuraava ZOO:n pokeriajo. Ja teistä jäsenistä on kiinni onko se viimeinen vai ei !